Myönnetään, katsoin unelmien poikamiestytön finaalin ennakkojaksoa tv:stä. Olympialaiset innostivat vähemmän vaikka tosissani toivon jääkiekkoilijoiden tuovan toisen mitalin niistä kahdestatoista.
Tarina lyhyesti: DeAnna etsii itselleen aviomiestä 25 sulhaskandidaatin joukosta. Viikko toisensa jälkeen joku putoaa pois. Georgeclooneymäinen Graham, johon DeAnna oli rakastumassa ei puhua pukahtanut (eikä alussa halunnut edes pussata). Graham ulos kisasta. Jeremy-the-täydellinen-lakimies oli ennakkosuosikki alusta lähtien. Jeremyllä on siisti ja tyylikäs koti, täydellinen vaatekomero, täydellinen tausta, täydellinen käytös ja asenne. Täydellinen Jeremy yllättäen ulos kisasta. Jäljelle jäivät poikamainen Jesse-the-snoukkaaja, joka oli tukahtua smokkiin mutta oli kuin kuningas omalla maallaan saadessaan DeAnnan Denverin mäkeen. Toinen finalisti on Jason, kolmivuotiaan pojan isä, jonka kanssa syötettiin sorsia lammella. Molempien finalistien kanssa DeAnna on osannut olla omin itsensä ja nauraa.
Kuka voittaa? Naiset rakastuvat epätäydellisiin renttuihin – minä veikkaan Jesseä. Olympialaisissa? Suomi. Ja mitä tästä kaikesta opimme? Epätäydellisyyttä. Jatkan hyvillä mielin unelmien poikamiestytön tuijottamista tv:stä.
torstai 25. helmikuuta 2010
sunnuntai 21. helmikuuta 2010
Lunta!
Taloyhtiömme päätös viime vuonna olla käyttämättä huoltoyhtiötä tuli todella käsittämättömään aikaan. Luonnollisen murphymäisesti sen jälkeen tuli lumisin talvi vuosiin. Itse vastustin itsepalveluideaa, tosin ymmärsin sen taustat koska soitin minäkin viime talvena neljään otteeseen huoltoyhtiöön reklamoidakseni tekemättömistä (lumi)töistä.
Jonkinlaiselle lumipehtoorille olisi kyllä käyttöä tänä talvena. Harrastuspäiväkirjan ohella olen pitänyt lumityöpäiväkirjaa. Lunta on luotu tänä talvena noin 30 kertaa; parhaimmillaan aamuin ja illoin. Olen samaa mieltä naapureiden kanssa, lumityöt ovat ”mukavaa puuhastelua” – paitsi niinä aamuina, jolloin olen ollut kuudelta tekemässä niitä.
Tätä blogia lukuun ottamatta olen yrittänyt olla nurisematta lumentulosta, sillä talvi on ollut mielestäni kaunein moneen vuoteen. Esplanadin puisto jouluvalaistuksessa jäi mieleen, samoin Bulevardi ja ihan oma kotikatukin. Googlen street view-palvelu olisi saanut hyviä vaihtoehtoisia lisäkuvia talvisesta Suomesta. Suomessa käyvien ulkomaisten tuttavieni kanssa keskustellessa olen ollut häpeilemättömän ylpeä Suomen runsaslumisesta ja todella kylmästä pakkastalvesta; tätä Suomi on, tätä me kestämme, tämän vuoksi me arvostamme kevättä ja kesää. Mutta voisi se jo tullakin, kevät. Kevääseen (maaliskuu) on enää yksi viikko – miten lunta voi enää tulla ja vielä noin paljon.
Ymmärrän hyvin kaupunkien toivomukset asukkaille auttaa jopa kerrostaloalueilla. Ei kukaan ole voinut varautua tällaiseen talveen. Lunta ei enää mahdu mihinkään, ei välttämättä edes vaikka sen vie lumenjättöpaikoille. Kaikki mukaan talkoisiin! Itseltäni lumikolan käyttö on jäänyt jo monta viikkoa sitten koska en jaksa enää nostaa sillä lunta lumikasojen päälle. Viimeiset viikot on eletty lapiolla ja sisulla. Porkkana on ollut olemassa. Jos et luo lunta, et kulje autolla, tai pääse viemään roskia.
Jonkinlaiselle lumipehtoorille olisi kyllä käyttöä tänä talvena. Harrastuspäiväkirjan ohella olen pitänyt lumityöpäiväkirjaa. Lunta on luotu tänä talvena noin 30 kertaa; parhaimmillaan aamuin ja illoin. Olen samaa mieltä naapureiden kanssa, lumityöt ovat ”mukavaa puuhastelua” – paitsi niinä aamuina, jolloin olen ollut kuudelta tekemässä niitä.
Tätä blogia lukuun ottamatta olen yrittänyt olla nurisematta lumentulosta, sillä talvi on ollut mielestäni kaunein moneen vuoteen. Esplanadin puisto jouluvalaistuksessa jäi mieleen, samoin Bulevardi ja ihan oma kotikatukin. Googlen street view-palvelu olisi saanut hyviä vaihtoehtoisia lisäkuvia talvisesta Suomesta. Suomessa käyvien ulkomaisten tuttavieni kanssa keskustellessa olen ollut häpeilemättömän ylpeä Suomen runsaslumisesta ja todella kylmästä pakkastalvesta; tätä Suomi on, tätä me kestämme, tämän vuoksi me arvostamme kevättä ja kesää. Mutta voisi se jo tullakin, kevät. Kevääseen (maaliskuu) on enää yksi viikko – miten lunta voi enää tulla ja vielä noin paljon.
Ymmärrän hyvin kaupunkien toivomukset asukkaille auttaa jopa kerrostaloalueilla. Ei kukaan ole voinut varautua tällaiseen talveen. Lunta ei enää mahdu mihinkään, ei välttämättä edes vaikka sen vie lumenjättöpaikoille. Kaikki mukaan talkoisiin! Itseltäni lumikolan käyttö on jäänyt jo monta viikkoa sitten koska en jaksa enää nostaa sillä lunta lumikasojen päälle. Viimeiset viikot on eletty lapiolla ja sisulla. Porkkana on ollut olemassa. Jos et luo lunta, et kulje autolla, tai pääse viemään roskia.
tiistai 9. helmikuuta 2010
Nelikymppinen on uusi kolmekymppinen
Muistan kun isäni täytti 50 vuotta. Meillä kotona järjestettiin juhlat, jonne saapui delegaatioita. Juhlat olivat viralliset ja juhlalliset. Mietin, että nykypäivän 50-vuotiaat eivät enää pidä vastaanottoja kuten ennen ja koko ikäkäsitys on täysin muuttunut.
Vuonna 2030 yli 50% suomalaisista on yli 50-vuotiaita (Rederan tutkimus). Aika kova haaste yrityksille, jotka hakevat uusia potentiaalisia kohderyhmiä. 90-luvun alussa potentiaaliset kohderyhmät löytyivät paljolti nuorista, jotka etsivät uusia kokemuksia, omaksuvat helposti uusia asioita ja tuovat uuden sukupolven voimalla uudenlaisia toimintatapoja markkinoille.
Uusi potentiaali löytyykin nyt ikähaarukan toisesta päästä. 50-vuotiaat ovat sosiaalisia, harrastavat aktiivisesti, ovat ostovoimaisia ja muutenkin kokeilunhaluisia, valmiita toteuttamaan omia haaveitaan, joita ei ehkä aiemmin ollut mahdollista toteuttaa. Ikäkäsitys on viime vuosina muuttunut täysin. Eläkeläinen ei ole enää vain vaari eikä tietyn ikäistä voida kategorisoida tiettyyn muottiin arvostusten ja elämäntyylin mukaan. Vanhassa työpaikassani osastoni iältään vanhin ja hiljaisin mieshenkilö osoittautui testin mukaan porukan sosiaalisimmaksi ja harrastuksiltaan aktiivisimmaksi henkilöksi.
Ikäasioissa voidaan tarkastella myös fyysisen kunnon kehitystä. Maailman suosituimpiin naisnäyttelijöihin kuuluvat kaunottaret ovat nelikymppisiä, hyvässä kunnossa ja hyvässä kuosissa olevia naisia, jotka pitävät huolta itsestään. Nelikymppisetkään eivät välttämättä ole vakiintuneita tai perheellisiä ja etsivät suuntaa työurallaan. Nelikymppiset ovat uusia kolmikymppisiä jos katsotaan fyysisiä valmiuksia ja henkistä halua oppia uutta. Nelikymppiset ensisynnyttäjätkään eivät ole enää peräänkatsottu mysteeri. Itse koin kolmekymppisenä olevani kuin kaksikymppinen. Voisinko nyt hilata itseäni taas kymmenen vuotta taaksepäin?
Vuonna 2030 yli 50% suomalaisista on yli 50-vuotiaita (Rederan tutkimus). Aika kova haaste yrityksille, jotka hakevat uusia potentiaalisia kohderyhmiä. 90-luvun alussa potentiaaliset kohderyhmät löytyivät paljolti nuorista, jotka etsivät uusia kokemuksia, omaksuvat helposti uusia asioita ja tuovat uuden sukupolven voimalla uudenlaisia toimintatapoja markkinoille.
Uusi potentiaali löytyykin nyt ikähaarukan toisesta päästä. 50-vuotiaat ovat sosiaalisia, harrastavat aktiivisesti, ovat ostovoimaisia ja muutenkin kokeilunhaluisia, valmiita toteuttamaan omia haaveitaan, joita ei ehkä aiemmin ollut mahdollista toteuttaa. Ikäkäsitys on viime vuosina muuttunut täysin. Eläkeläinen ei ole enää vain vaari eikä tietyn ikäistä voida kategorisoida tiettyyn muottiin arvostusten ja elämäntyylin mukaan. Vanhassa työpaikassani osastoni iältään vanhin ja hiljaisin mieshenkilö osoittautui testin mukaan porukan sosiaalisimmaksi ja harrastuksiltaan aktiivisimmaksi henkilöksi.
Ikäasioissa voidaan tarkastella myös fyysisen kunnon kehitystä. Maailman suosituimpiin naisnäyttelijöihin kuuluvat kaunottaret ovat nelikymppisiä, hyvässä kunnossa ja hyvässä kuosissa olevia naisia, jotka pitävät huolta itsestään. Nelikymppisetkään eivät välttämättä ole vakiintuneita tai perheellisiä ja etsivät suuntaa työurallaan. Nelikymppiset ovat uusia kolmikymppisiä jos katsotaan fyysisiä valmiuksia ja henkistä halua oppia uutta. Nelikymppiset ensisynnyttäjätkään eivät ole enää peräänkatsottu mysteeri. Itse koin kolmekymppisenä olevani kuin kaksikymppinen. Voisinko nyt hilata itseäni taas kymmenen vuotta taaksepäin?
sunnuntai 7. helmikuuta 2010
Verkostoitumista naisten kesken
Sosiaalisen median tutkimuksessa kävi ilmi, että naiset ovat aktiivisempia sosiaalisen median käyttäjiä kuin miehet. Tämä oli usealle yllätys, koska miesten verkostoitumista ovat heijastaneet hyvävelikerhot, saunaseurat, armeija, yleensä parempi yhteishenki kuin naisten kissatappelut. Naiset ovat törmänneet lasikattoon aina ja joutuvat esimerkiksi organisaatioiden johdossa taistelemaan harvoista naiskiintiöpaikoista vaikka lähtökohtaisesti ja yleensä ottaen kouluttautuvat paremmin ja omaavat paremmat organisatoriset ja sosiaaliset taidot. Miten naiset verkottuvat? Sosiaalisen median käyttäjinä naiset ovat aktiivisempia bloggaajia, verkostoitujia sekä viestintävälineiden käyttäjiä. Sosiaalinen media on helppo ja mukava jatko omalle itseilmaisulle aiempien leike- ja päiväkirjojen jälkeen.
Ulkomailta palattuani olen päättänyt verkostoitua paremmin saadakseni kontakteja, kuunnellakseni ja nähdäkseni mitä ympärillä tapahtuu. Mutta on muitakin juttuja kuin yhdistykset ja kerhot.
Yksi suurimmista ahaa-elämyksistä minulle viimeisen 15 vuoden aikana on ollut lavatanssien naisten rivi. Sen sijaan, että naiset taistelisivat eturivin paikasta, jossa mieshakukoneet saavat parempaa kontaktia ja kehittäisivät yksi toistaan parempia kyynerpäätaktiikoita naiset ovat sulassa sovussa keskenään.
Vuosi vuoden jälkeen ihailen enemmän tätä naisten rinnakkaineloa juuri tässä kilpaillussa harrastus-seurapiirissä. Naisten rivissä vallitsee suunnattoman hyvä yhteishenki. Vaihdetaan kuulumisia, ihastellaan orkesteria, luodaan hyvää fiilistä ja kehutaan parhaita tanssijoita. Tieto kulkee kuka missäkin milloin mitä ja kenen kanssa ja mille lavalle tai kurssille kannattaisi lähteä. Parhaimpia lavatuttuja tervehditään halauksin ja lähdetään yhdessä kahvioon kun flaksi ei käy.
Naistenhaku tuo hieman haastetta koska suosituimpien tanssimiesten olkapäätä hapuilevat useat naiset samanaikaisesti. Tilannetta voi tosin päivitellä yhdessä ja laatia taktiikkaa seuraavaa vuoroa varten.
Ehkä tiedostamatta todetaan etu, joka pätee muihinkin harrastuksiin: sisustusliikkeitä on mukavampi kiertää kun ne sijaitsevat kaikki vierekkäin. Mitä enemmän mukavia naisia tansseissa, sitä enemmän mukavia tanssittajia.
Ulkomailta palattuani olen päättänyt verkostoitua paremmin saadakseni kontakteja, kuunnellakseni ja nähdäkseni mitä ympärillä tapahtuu. Mutta on muitakin juttuja kuin yhdistykset ja kerhot.
Yksi suurimmista ahaa-elämyksistä minulle viimeisen 15 vuoden aikana on ollut lavatanssien naisten rivi. Sen sijaan, että naiset taistelisivat eturivin paikasta, jossa mieshakukoneet saavat parempaa kontaktia ja kehittäisivät yksi toistaan parempia kyynerpäätaktiikoita naiset ovat sulassa sovussa keskenään.
Vuosi vuoden jälkeen ihailen enemmän tätä naisten rinnakkaineloa juuri tässä kilpaillussa harrastus-seurapiirissä. Naisten rivissä vallitsee suunnattoman hyvä yhteishenki. Vaihdetaan kuulumisia, ihastellaan orkesteria, luodaan hyvää fiilistä ja kehutaan parhaita tanssijoita. Tieto kulkee kuka missäkin milloin mitä ja kenen kanssa ja mille lavalle tai kurssille kannattaisi lähteä. Parhaimpia lavatuttuja tervehditään halauksin ja lähdetään yhdessä kahvioon kun flaksi ei käy.
Naistenhaku tuo hieman haastetta koska suosituimpien tanssimiesten olkapäätä hapuilevat useat naiset samanaikaisesti. Tilannetta voi tosin päivitellä yhdessä ja laatia taktiikkaa seuraavaa vuoroa varten.
Ehkä tiedostamatta todetaan etu, joka pätee muihinkin harrastuksiin: sisustusliikkeitä on mukavampi kiertää kun ne sijaitsevat kaikki vierekkäin. Mitä enemmän mukavia naisia tansseissa, sitä enemmän mukavia tanssittajia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)