Lumirumba on parhaimmillaan. Tai pahimmillaan. Plus jokavuotinen lumirumbamotkotus. Lunta luvattiin 20cm. Minun henkisen negatiivishenkisen laskutoimituksen mukaan sitä on tullut jo puoli metriä eikä loppua näy. Ensimmäinen kerta lumitöissä tänään ennen aamiaista. Toinen kerta 3 tuntia sen jälkeen. Kun lumet on luotu voisi samantien aloittaa alusta, auratulle alueelle on tullut jo pari senttiä lisää.
Joidenkin mielestä lumityöt ovat kivaa puuhastelua, hyötyliikuntaa. Minä olisin mielummin jumppasalin lämmössä nostamassa painoja minulle sopivalla tavalla, ilman rakkoja käsissä tai herätyksiä aamukuudelta. Lumen luontikaan ei ole vielä se juttu. Oleellista on mihin sen lumen roudaa. Lumikasa ei olekaan siinä lapparin vieressä. Kolaa en jaksa käyttää, pakko vetää lapiolla. Lapiolla sitten roudataan lunta kasalle, jonka korkeus kasvaa koko ajan.
Ja sitten sanotaan, että pakkokos sitä on asua paikassa, jossa pitää tehdä lumitöitä. Niinpä. Mutta palkinto tulee kesällä kun grillaan terassilla auringon lämmittäessä kirja kädessä ja tuulenvire poskella. Tsemppaan vielä nämä viimeiset kerrat. Helmikuu, maaliskuu. Sitten tulee kevät.
