Lentotilanne, josta ketään ei voi syyttää

Islannin tulivuoren purkauksen johdosta leijailevat tomupilvet tuntuvat vaikuttavan jokaiseen tavalla tai toisella. Ystävät ovat olleet kolmatta päivää matkalla Lontoosta Helsinkiin. Yksi tuttu järjestelee lastenhoitovuoroja peruuntuneiden matkojen takia. Joku oli vuokra-autojen saatavuuden ollessa nolla ostanut auton, jolla päästä Suomeen. Oma reissu uhkaa tyssätä – ja vaikka matkaan pääsisikin niin pääseekö sieltä takaisin. Elämää suurempia reppureissuja ei viitsisi tehdä kun sovittuja tapaamisia ja asioita on kalenterissa.

Pidän peukkuja Finnairille ja myös muille lentoyhtiöille, että jaksaisivat vielä. Inhimillisyys on kaukana jos luonnonmullistus vaikuttaa yrityksen tilanteeseen ja kannattavuuteen. Ja onhan tässä muidenkin yritysten toiminta pysähdyksissä. Puhelinneuvotteluihin ja videokonferensseihin varautuneet yritykset pääsevät hyödyntämään jo mietittyä vaihtoehtoa matkustamiselle. Kansallinen ja jopa globaali yhteishenki saa uusia muotoja (kimppakyydit Facebookissa) kun hätä on käsillä ja ketään ei voi syyttää. Tosin eräs amerikkalainen pastori oli tehnyt kokonaiset websivut syyttääkseen islantilaisia tapahtuneesta - lentotilanteen "aiheuttamisen" lisäksi mukaanlukien Björkin musiikki, pankkikriisit ja naispresidenttiys.

Kukaan ei tunnu tietävän lakko-operaatioiden tilanteesta enää mitään kun seurataan tarkemmin tuhkapilven liikkumista Euroopan yllä ja millä vauhdilla matkaajat saadaan palaamaan tai ilmatila avattua. Saataisiin suomalaisetkin illaksi kotiin.

Puolan suru

En millään ollut ymmärtää uutista Puolan presidentti Lech Kaczynskin menehtymisestä lento-onnettomuudessa Venäjällä. Kysyin useaan kertaan espanjalaiselta ystävältäni, joka oli saanut aiheesta tekstiviestin kuka oli kuollut, missä, mikä onnettomuus. Vaikka Kaczynski ei herättänyt kaikissa puolalaisissa kovin positiivisia tunteita, on presidentin ja lähimmän maan johdon kuolema silti dramaattinen ja kaikkia koskettava asia. Koin itse vastaavanlaisen maansurun Puolassa vuonna 2005 kun puolalainen Paavi Johannes Paavali II kuoli. Koko maa suri useita viikkoja. Toimistot, kaupat, palvelut olivat kiinni. Oikeastaan mikään ei toiminut kunnolla pitkään aikaan. Useat tekivät pyhiinvaelluksen Vatikaaniin kunnioittaakseen paavin muistoa.

Samankaltainen suru on vallannut Puolan nyt. Katsoin tuttujen paikkojen täyttyvän kynttilämerestä ja kukista. Ollessani yhteydessä puolalaisiin ystäviini suurin ihmetys tuntuu olevan tapahtumapäivä. Samana päivänä 70 vuotta sitten puolalaisia sotilaita ja virkamiehiä teloitettiin Neuvostoliiton armeijan toimesta Katynissä. Katynissä on jotain mystistä, jotain pahaa, joka liittyy sen historiaan ennen ja nyt. Katynistä tehty elokuva on Puolassa kuin Tuntematon Sotilas Suomessa. Presidentti oli matkalla Katynin muistojuhlaan. Puolalaisillekin soisi muita kansaa yhdistäviä tekijöitä kuin suru-uutiset. Tapahtumaa tullaan muistamaan vuosi toisensa jälkeen. Paavin kuoleman vuosipäivinä ihmiset pysähtyvät jopa liikenteeseen soittamaan torviaan ja muistamaan Puolan itsenäistymiseenkin vaikuttanutta Paavia.