Liikennekulttuurista

Pakko kirjoittaa yksi blogi autoilusta ja siitä kuinka savu tulee joskus päästä tällä saralla.

Hyvä autoilija. Jos tulet kolmion takaa, niin voisitko mitenkään hidastaa vauhtia selkeästi ennen kuin tulet risteykseen. Joskus ollessani liikenneympyrässä tai risteyksessä autoilijat kurvaavat niin vauhdikkaasti paikalle, että en voi oikeasti olla 100% varma siitä, että he todella pysähtyvät. Ja kun rupean itse pysäyttelemään tai hidastamaan saan vihaisia katseita kun hidastan liikennettä.

Oli näes kerran todella läheltä piti-tilanne enkä todellakaan enää luota kehenkään liikenteessä. Autoilija tuli kolmion takaa risteyksen yli. Sain kurvattua sivuun ja itse ajauduin väistäessäni vastaantulevien kaistalle. Kukaan ei onneksi törmännyt eikä loukkaantunut. Soitin kuin vimmattu torvea tuohduksissani. Auto, joka tuli kolmion takaa ei pysähtynyt enkä ikinä tiedä ymmärsikö autoilija, että hän ajoi väärin. Eli mielellään hidastakaa vauhtia niin ei tarvitse arvailla. Kiitos.

Zumbaa

Liikutaan. Jumppasaleilla on nyt tarjolla enemmän valikoimaa kuin ikinä. Keppijumppaa, joogaa, pumppia, kinesistä, kiertoharjoittelua, fight clubia, pallojumppaa, total body muokkausta, afrotanssia, sisäpyöräilyä ja cross-trainingia. Ajat ovat muuttuneet sitten 80-luvun aerobicin.

Zumban olen todennut olevan jonkinlainen uusi aerobic. Tunnit ovat täynnä ja innostus ei tunnu laantuvan. Zumbatuntien sisältö ja taso on vaihdellut tosi paljon. Toisten zumbatunnit ovat olleet enemmän hiphoppia kuin kunnon lattaripohjaista tanssiliikuntaa. Porukkaa on silti riittänyt kaikille tunneille ja joiltakin on joutunut jäämään pois koska tilaa ei ole kaikille halukkaille.
Parhaimmat tunnit omasta mielestäni ovat olleet juuri niitä peruslattareihin pohjautuvia, joissa liikunta muistuttaa vaatimustasoltaan vanhaa kunnon aerobicciä. Tämä sopii minulle. Tanssinomainen tunti, jossa liikutaan kuitenkin ilman paria.

Silti vähän ihmetyttää yleinen innostus juuri zumbaa kohtaan. Onko se kiinnostus tuota liikuntamuotoa kohtaan vai musiikkityyliä kohtaan? Suomalaiset ja lattarit? Tai ehkä se on näiden kombinaatio ja fakta, että tanssituntien tyyliin ei opetella sen kummemmin kuvioita tai sarjoja vaan tunti vedetään ohjaajan perässä ja liikkeet on helpompi suorittaa lyhyissä pätkissä ja virheet eivät niin haittaa.
Veikkaan, että tästä tulee vielä uusia muotoja ja uusia innostuksen kohteita. Sopisi hyvin, olisi taas tilaa perustunneilla.