Avasin pitkästä aikaa työpöytäni laatikon ja rupesin tutkimaan sinne jääneitä papereita. Vanhoja työpapereita, opiskelupapereita, artikkeleita, jotka ajattelin aikoinaan säästää jos niistä olisi vielä jotain hyötyä. Sittemmin en ole muistanut niiden läsnäoloa enkä jaksanut lähteä penkomaan vanhoja kasoja kun mitään ei ole tarvinnut.
Olen kova heittämään tavaraa pois. Joidenkin mielestä liiankin kova. Vanhoja tavaroita, vaatteita, dokumentteja saattaa vielä joskus kaivata. Todennäköisesti. Silti olen tyytyväinen siitä ettei ympärillä ole liikaa tavaraa. Omena on tässä mielessä pudonnut kauas puusta. Vanhempieni vintiltä löytyy niin vanhoja koulukirjoja kuin hajonneita laitteita ja huonekaluja, jotka "saa korjaamalla ihan hyvään kuntoon". Sitä korjaamista vain ei oikein ikinä tule tehtyä.
Jonkun viisaan mukaan siivous on psykologista siivousta. Mielen puhdistamista ja uudistamista, tilan tekemistä uusille ajatuksille ja teoille. Muutama vuosi sitten kun työelämä rassasi pahimmillaan, tuntui siltä, että kaikki ylimääräinen energia meni suihkuhanojen hinkkaamiseen.
Minä järjestelen kaappeja ja papereita kun asiat askarruttavat. Syksy on tähän loistavaa aikaa. Syksy on kuin uusi vuosi. Paljon uusia asioita harrastusten ja töiden parissa. Loistavaa aikaa uudistaa myös mieltä. Jätesäkillinen vanhoja vaatteita kierrätykseen. Viisi vihkoa opintojen muistiinpanoja paperinkeräykseen. Vanhat kahvikupit myyntiin huutonetissä ja kaappien pyyhkiminen uuden tuloon. Hyvä järjestys, parempi mieli, avoimuus uudelle.
