Muidenkin tekemä joulu on ihan hyvä

Näin tv-mainoksen, jossa sanottiin, että "paras joulu syntyy itse tehdyistä asioista". Jäin siinä miettimään, että siis kenen mukaan ja millä perusteella? Olin juuri käynyt urheilemassa, imuroinut, pessyt vessan ja kaksi koneellista pyykkiä. Ruokaa sain joskus yhdeksän jälkeen ja ehdin katsoa puoli tuntia telkkaria ennen kuin menin nukkumaan. Ei ihme, että yleistykset rupesivat risomaan. Kun palvelua on saatavilla helposti, miksi kaikki pitäisi tehdä itse - vaikkakin jouluna, joka on tänäkin vuonna vain viikonloppu? Olen niin onnellinen kun jotkut asiat voi hakea kaupasta kuten jouluna rosolli (mieti sitä pilkkomisrumbaa). Vanhemmat taisivat sittenkin miettiä oikein buukatessaan joulumatkaa suvulle aterioineen kaikkineen. Joistain asioista voi nauttia annettuna ja keskittyä juttelemaan ja vaihtamaan kuulumisia ja muuten vain viettämään aikaa perheen kanssa. Joulu voi olla hyvä, vaikka jotkut asiat ovatkin muiden tekemiä.

Klikkailusta pois ja musiikin pariin

Musiikkimaultaan niin moninainen kaveripiiri on löytänyt tv:n parista itselleen yhteisen suosikin - Klikkaa mua -sarjan. Sarja on hyvin tehty ja tuntuu jopa realistiselta. Yksi tuttu kertoi löytävän siitä yllättävän paljon yhtymäkohtia omaan nettideittailuun - mukaanlukien olohuoneessa oksentelevat lapset.
Klikkaa mua-ohjelmasta tulee mieleen jokin vuosi sitten käsitelty aihe internetin ja sosiaalisen median käytön motivaatioista. Joku haluaa oman "15 minutes of famen", joku haluaa sosiaalisen median kautta ilmaista itseään. Joku haluaa löytää kavereita tai seurustelusuhteita. Joku haluaa urkkia. Joku haluaa muuten vaan viihdykettä. Internetin ja sosiaalisen median kasvuluvut ovatkin nousseet jo ymmärtämättömiin lukuihin. Muistaakseni jos Facebook olisi maa, olisi se maailman toiseksi tai kolmanneksi suurin. Ynnä muuta.
Kävin tänään katsomassa viestejä linkedinissä ja mietin onko siitäkään enää itselle samaa iloa kuin joitakin vuosia sitten. Verkosto on iso, ydinporukkaan tulee pidettyä yhteyttä muiden kanavien kautta ja enää ei ole niin dramaattista seurata kuka käy omilla sivuilla.
Päivittäisen meilirumban ja klikkailusuman päälle tunnen enemminkin kulttuurin vajetta ja nälkää - livenä. Pari viikkoa sitten olin konsertissa ja tänään menen myös musiikin pariin. Jotenkin kaipaa nyt sitä, että joku oikeasti esittää jotain tai että itse osallistuu johonkin oikeaan.

Mielen psyykkausta siivotessa

Avasin pitkästä aikaa työpöytäni laatikon ja rupesin tutkimaan sinne jääneitä papereita. Vanhoja työpapereita, opiskelupapereita, artikkeleita, jotka ajattelin aikoinaan säästää jos niistä olisi vielä jotain hyötyä. Sittemmin en ole muistanut niiden läsnäoloa enkä jaksanut lähteä penkomaan vanhoja kasoja kun mitään ei ole tarvinnut.

Olen kova heittämään tavaraa pois. Joidenkin mielestä liiankin kova. Vanhoja tavaroita, vaatteita, dokumentteja saattaa vielä joskus kaivata. Todennäköisesti. Silti olen tyytyväinen siitä ettei ympärillä ole liikaa tavaraa. Omena on tässä mielessä pudonnut kauas puusta. Vanhempieni vintiltä löytyy niin vanhoja koulukirjoja kuin hajonneita laitteita ja huonekaluja, jotka "saa korjaamalla ihan hyvään kuntoon". Sitä korjaamista vain ei oikein ikinä tule tehtyä.

Jonkun viisaan mukaan siivous on psykologista siivousta. Mielen puhdistamista ja uudistamista, tilan tekemistä uusille ajatuksille ja teoille. Muutama vuosi sitten kun työelämä rassasi pahimmillaan, tuntui siltä, että kaikki ylimääräinen energia meni suihkuhanojen hinkkaamiseen.

Minä järjestelen kaappeja ja papereita kun asiat askarruttavat. Syksy on tähän loistavaa aikaa. Syksy on kuin uusi vuosi. Paljon uusia asioita harrastusten ja töiden parissa. Loistavaa aikaa uudistaa myös mieltä. Jätesäkillinen vanhoja vaatteita kierrätykseen. Viisi vihkoa opintojen muistiinpanoja paperinkeräykseen. Vanhat kahvikupit myyntiin huutonetissä ja kaappien pyyhkiminen uuden tuloon. Hyvä järjestys, parempi mieli, avoimuus uudelle.

Älkää viekö brändiäni

Kaavoihinsa kangistunut perjantaijumppaaja kävi tutulla jumppasalilla. Vastassa oli tosin yllätys sillä Finnbodyn logot olivat muuttuneet Elixiaksi ja respassa uudet kasvot. Reaktio oli perjantai-illalle tyypillinen - hämmennyksen, väsymyksen ja höyrypäisyyden välimaastoa, sopiva kokonaisuus muutosvastarintaa. Juuri nyt en jaksa mitään muutoksia, uusia brändejä enkä keskusteluja, haluan vain 17:15 alkaavan bodypumppiin ja sen jälkeen ruokakaupan kautta kotiin.

Käytiin seuraavanlainen keskustelu:
Jumppaaja (hämmentyneenä): 10-kerran korttini on mennyt umpeen. Haluaisin ostaa uuden.
Ohjaaja (pirteänä): Emme enää myy 10-kerran kortteja. Voit hankkia nyt jäsenyyden.
Jumppaaja (höyrypäisenä): Pitäisikö minun siis neuvotella jäsenyydestä, tulla jonkinlaiseen päätökseen, hankkia jäsenkortit ja ehtiä 12 minuutin kuluttua alkavaan jumppaan?
Ohjaaja (pirteänä): Voit ostaa myös kertakortin. 16 euroa.
Jumppaaja (väsyneenä): Kiitos, jos jätän sittenkin väliin.

Olin jo lähdössä ruokakauppaan, mutta minut ohjattiin myyntimiehelle. Myyntimiehen tilannetaju oli kohtalaisen täydellinen. Minuutin neuvonpidon jälkeen pääsin maksutta jumppaan ja sovimme, että hän soittaa minulle erikseen jäsentarjouksesta.
Koko pumppi menikin jotenkin väsyneenä ja ajatukset näissä keskusteluissa. Miten tyypillinen muutoksenhallintacase. Kun muistaisi aina ensireaktion vaikutuksen muutokseen ja suunnitelman siitä miten joku saadaan mukaan näkemällä omat hyödyt. Ehkä minäkin innostun jäsenyydestä kun tuli tuollainen positiivinen päätös perjantaille.

Pinkki näkyy puutarhassa

Tein harha-askeleen, jota en uskonut ikinä ikinä tekeväni. Menin ostamaan itselleni pinkit puutarhacrocsit nurmikonleikkuuseen. Olin vannonut, että noita sämpylöitä en jalkaani laita vaikka taivas putoaisi päälle.

Ostos sai aikaan kahdenlaisia reaktioita. Siskontytöt kuultuaan ideasta lähestulkoon raahasivat minut crocs-kauppaan. Kun sämpylät tuntuivat jalassa liian isoilta sain sekunnissa käyttöohjeita. Crocseihin valittavat koristeklipsit valittiin yhdessä vaikka kieltäydyinkin ostamasta kolmiulotteisia lohikäärmekoristeita. Tytöt olisivat halunneet crocs-kanta-asiakaskortin.

Opiskelukaverini sitävastoin olivat tukehtua kahviinsa kuullessaan crocseistani. "Olet ylittänyt rajan". "Emme ole crocs-ihmisiä." "Mitä tapahtui?" olivat ensimmäiset kommentit. "Aiotko käyttää crocseja sukat jalassa?" Mietimme yhdessä mikä ihme niissä sämpylöissä oikein on.

Jos todella etsit puutarhakenkiä, jotka kestävät kosteaa, ovat helppo pestä ja ovat kevyemmät kuin kumisaappaat, mitä lähdet etsimään? Puukengät ovat raskaat ja pohja liukas. Kangastennareihin tarttuu ruoho ja ne on vaikea pestä. Sandaalit ovat liian kevyet jos käsissä on kymmenen kilon rautaleikkuri. Muovisämpylät sen sijaan voi pestä suoraan hanan alla ruohonleikkuun tai puutarhamöyhinnän jälkeen. Crocsilaiset ovat kuin ovatkin löytäneet mielenkiintoisen markkinaraon. Sen sijaan en ymmärrä mihin crocs-ballerinoja ja crocs-turkissämpylöitä käytetään. Vai kuvittelenko vain, että crocs-asiointini päättyy tähän? Julkisella paikallahan minua ei niissä kekäleissä näe...

Upeaa, leijonat, upeaa

Leijonien pelit ovat olleet niin hienoja, että melkein pelottaa kirjoittaa niistä. Vaikka peli on ollut tappiolla useasti, voitto on puserrettu viimeistään rangaistuslaukauskisassa. Tuntuu, että vanha ruotsalaisten hannuhanhimaisuus on siirtynyt lahden toiselle puolelle. Maaleja on tullut kypärän kautta, vastustajan polven kautta, maalivahdin toppausten kautta.

Suomen joukkueessa ei ole yhtäkään supertähteä. Useita NHL-tähtiä, mutta ei teemuselännettä, joka olisi alkulähtökohdaltaan jo odotettu ratkaisija. Sen sijaan vahvuutena on ollut taas tiimipeli vahvan kapteenin johdolla. Tällaisessa tiimissä olisi ylpeää olla. Olen yhtä ylpeä katsomon puolella kisastudiossa. Toivotaan, että ylpeys voi jatkua myös EU-politiikan puolella, jossa niinikään toimittaisiin tiiminä yhteisen edun ja tavoitteen puolesta.

Juhlava vaalisunnuntai

Juhlallinen sunnuntai. Tämän vuotiset eduskuntavaalit ovat historialliset. Eivät vain kisan tiukkuudessa vaan siinä minkälaista linjaa Suomi jatkossa haluaa toteuttaa ja miten kansainväliset tapahtumat ja Suomen rooli maailmalla korostuu kotimaisessa politiikassa. Juhlistaakseni tätä tärkeää tapahtumaa laitoin huulipunaa ja mekon päälle ja lähdin äänestämään. Juhlalliseen päivään kuuluvat myös virpojat. Jo nyt ovella on käynyt ennätysmäinen lauma lapsia, hyvin varustautuneena ja loitsut oppineena. Vanhempia on ollut vaihtelevasti taustalla lungisti hengessä mukana. Voiko virpojien määrä olla suoraan verrannollinen Suomen talouden tilanteeseen? Ovatko virpojat positiivinen merkki siitä, että suomalaiset uskovat tulevaisuuteen ja lähtevät positiivisella fiiliksellä naapuriinkin jakamaan (pääsiäis)iloa? Ainakin yksi asia on varma, kevät tulee vihdoin ja lämpötilat kohoavat. Ensimmäisiä päiviä, jolloin ulkona voi olla ilman toppatakkia ja pipoa. Hyvää kevätiloa siitäkin. Nyt pitää mennä, ovikello soi. Mukavia vaalivalvojaisia kaikille.

Kuka on oikea idoli?

Seuraan mielelläni American Idolia. Kilpailijat ovat loistavia. Jokainen jäljellä oleva ansaitsisi voittaa. Jokainen osaa todella laulaa. Voittaminen lienee kiinni esiintymisestä, heittäytymiskyvystä, karismasta, lauluvalinnoista. Seurasin Idolin dramaattista pudotusjaksoa, jossa ennakkosuosikki Casey yllättäen joutui pudotusuhan alle. Tuomarit olivat ällikällä lyötyjä ja haukkoivat henkeään. Prosessi oli selvä: Caseyn tulee laulaa valitsemansa kappale, jonka aikana tuomarit voivat päättää käyttävätkö ns villin kortin hänen pelastamisekseen. Tämän karsinnan tuloksena oli tarkoitus tietää 10 parhaan joukko sekä sen kautta kuka lähtee American Idolin kesäturneelle. Casey oli näin ollen putoamassa kymmenen joukosta. Tilanne oli dramaattinen ja mitä tapahtui seuraavaksi oli täysi kaaos. Caseyn laulettua noin kymmenen sekuntia hänet keskeytettiin. Tuomaristo viittoili, kaikille oli epäselvää mitä tapahtuu. Tuomariston viesti oli kuitenkin selvä: emme tarvitse laulua, tunnemme sinut Casey, haluamme sinut jatkoon. Yleisö räjähti. Casey ei vielä ymmärtänyt pääsyä jatkoon, muut osallistujat kyynelehtivät sohvalla. Kohta tuli myös toinen päätös - kaikki 11 mukana olevaa pääsevät konserttikiertueelle. Mietin tuomariston päätöstä ja olin heistä jopa ylpeä. Jatkoon päättämisen lisäksi heillä oli mielestäni toinenkin oikea veto: keskeyttää esitys koska tunne Caseyn osaamisesta ja potentiaalista oli niin vahva. Tuomaristo ei halunnut laittaa Caseytä väärään tilanteeseen, jossa hän olisi saattanut jopa epäonnistua kovan paineen alla. Mikä olisi silloin ollut ratkaisu? Ihailin tuomaristoa ja heidän inhimillistä ja nopeaa tilannetajuaan. Mikä jäi epäselväksi oli se miksi Casey joutui pudotukseen. Eikö kansa ymmärtänyt? Otetaanko lahjakkain itsestäänselvyytenä? Onko ilmassa samaa uskalluksen puutetta kuin Adam Lambertin jäätyä aikoinaan kakkoseksi? Kuka olisi oikeasti oikea idoli?

Kevät innostaa taas ulkoharrastuksiin

Samaan aikaan kun helsinkiläiset jääkiekkojoukkueet taistelevat semifinaaleihin menosta, olen itse saanut taas aktivoiduttua ulkoliikunnan parissa. Vaikka tuuli on kova, olen aloittanut keväisen lenkkeilysesongin. Joku sanoi, että nelikymppisten uusi villitys on maraton. En tiedä mistä tämä villitys johtuu, mitä tässä pitää kenellekkään näyttää. Itselleni kelpaa tasaisen tappava tahti 5-10 km välillä itse haluamani ajankohtana itse haluamani suuntaan. Kevään valoisuus on tervetullutta. Liikuntaharrastuksia on vuoden aikana häirinnyt sekä rankka opiskelutahti että uusi harrastus musiikin parissa. Jos opinnot etenevät suunnitelmien mukaan tulen olemaan fantastisen vapaa ensi vuoden kesänä tekemään viikonloppuisin mitä huvittaa (sen sijaan että luen world financial markets kirjoja ja pänttään valuuttakurssilaskuja). Kesäaikaan siirtyminen hämärtää aamuja hieman, mutta lunta on jäljellä pihalla enää noin metri. Odotankin sitä, että ladut sulavat ja pääsen taas metsälenkille. Tervetuloa kevät.

Onni pienistä iloista

Olo on sama kuin Anna-lehden toimittajalla, joka pohdiskeli olevansa onnellisempi arjen pienistä jutuista kuin maailman suurista ihmeistä. Tuli näet aurinko ja kevät. Lenkillä askel kulki normaalia paremmin ja se pahinkin mäki tuli juostua ylös. Sain vaihdettua verhot - olohuoneeseen kukkaa ja työhuoneeseen aniliininpunaista. Siinä samassa vaihdoin lampunkuupat vaaleiksi. Pääsiäiskoristeet ovat olleet esillä jo pari viikkoa, joten nyt on kotona iloa ja väriä. Paksuin talvitakki on tuuletettu ja laitettu muoveissa komeroon. Kohta viimeisetkin toppavaatteet ja villakangashousut jäävät komeroon. Pidetään peukkuja ettei enää tule lunta eikä lumitöitä. Tällä aurinkoenergialla on mukava odotella nurmen vihertymistä. Miten voikin olla onnellinen näin pienistä asioista.

Nopeutettua viihdettä teräviltä viihdyttäjiltä

Katselin viikonloppuna sukulaistyttöjen kanssa televisiosta Putousta. Tuli todettua, että on se Aku Hirviniemi sitten todella hyvä viihdyttäjä kaikilla alueilla, kaikenlaisissa rooleissa. Ja minäkin pääsin munamiehen makuun.

Lehdessä olikin viikonloppuna kysely ihmisten koomikkosuosikeista. Joku mainitsi Speden, joku Miitta-tädin. Lapsena minä pidin Uunosta. Kävin siskon kanssa katsomassa kaikki uudet Turhapuro-elokuvat.

Mietin mikä nykyisissä viihdyttäjähenkilöissä on erilaista. Miten vitsit ovat muuttuneet, miten viihdeohjelmat ovat muuttuneet. Putouksen ja Vedetään hatusta-ohjelman pohjalta voisi ajatella, että nykyisiltä viihdyttäjiltä vaaditaan ainakin todella terävää tilannetajua. Ohjelmien formaatit on rakennettu nimenomaan ex tempore vitseihin ja oivalluksiin. Näyttelijöiden tulee keksiä sekunnissa uusia asioita, hassuja juttuja, dialogia ja eläytyä siihen hetkessä. Olisivatko Spede ja Vesku kyenneet tähän muutama vuosikymmen sitten? Onko nykyinen mediankäyttö ja ihmisten multitasking johtanut siihen, että viihteessäkin on otettu aivan eri vaihde päälle? Ja jos niin tuleeko tähänkin tyylilajiin jossain vaiheessa slow-versio, slow-viihde?

Muutosten ja yllättävän ennakointia vuoteen 2011

Hyvää uutta vuotta. 2011 vaihtui lumen keskellä. Useat mediat ovat tehneet yhteenvetoa siitä mitkä olivat muistettavimpia tai merkittävimpiä tapahtumia viime vuonna. Mikä itselleni oli se juttu? Uusi työpaikka? 40v synttärit? Uuden harrastuksen aloittaminen? Tutun menehtyminen tai vaikeat sairaudet lähipiirissä? Ehkä kaikesta tästä voi taas kerran todeta, että lyhyessä ajassa tapahtuu valtavasti. Suuri osa asioista on sellaisia, joita ei voi itse edes kontrolloida. Osaan asioista on vain heittäydyttävä ja pärjättävä flowssa parhaan mukaan. Ehkä tämä on onnellisen elämän tärkein juttu: ei se mitä teet vaan se miten suhtaudut asioihin ja mitä niistä saat irti. En yleensä tee uuden vuoden lupauksia (lupauksia voi tehdä muutenkin). Nyt voisi kyllä pohdiskella oman elämänsä rauhoittamista niin, että ei murehdi pienistä ja oikeasti käyttää aikaa tärkeisiin asioihin. Ja kukin määrittelee itse mitä ne tärkeät asiat ovat. Sisarukseni tekivät osaksi tätä työtä puolestani. Synttärilahjaksi tuli lainahaitari ja soittotunteja. Nyt on tehtävä sitä, mistä on haaveillut. Tältä pohjalta uuteen vuoteen.