Leijonien pelit ovat olleet niin hienoja, että melkein pelottaa kirjoittaa niistä. Vaikka peli on ollut tappiolla useasti, voitto on puserrettu viimeistään rangaistuslaukauskisassa. Tuntuu, että vanha ruotsalaisten hannuhanhimaisuus on siirtynyt lahden toiselle puolelle. Maaleja on tullut kypärän kautta, vastustajan polven kautta, maalivahdin toppausten kautta.
Suomen joukkueessa ei ole yhtäkään supertähteä. Useita NHL-tähtiä, mutta ei teemuselännettä, joka olisi alkulähtökohdaltaan jo odotettu ratkaisija. Sen sijaan vahvuutena on ollut taas tiimipeli vahvan kapteenin johdolla. Tällaisessa tiimissä olisi ylpeää olla. Olen yhtä ylpeä katsomon puolella kisastudiossa. Toivotaan, että ylpeys voi jatkua myös EU-politiikan puolella, jossa niinikään toimittaisiin tiiminä yhteisen edun ja tavoitteen puolesta.
