Musiikkimaultaan niin moninainen kaveripiiri on löytänyt tv:n parista itselleen yhteisen suosikin - Klikkaa mua -sarjan. Sarja on hyvin tehty ja tuntuu jopa realistiselta. Yksi tuttu kertoi löytävän siitä yllättävän paljon yhtymäkohtia omaan nettideittailuun - mukaanlukien olohuoneessa oksentelevat lapset.
Klikkaa mua-ohjelmasta tulee mieleen jokin vuosi sitten käsitelty aihe internetin ja sosiaalisen median käytön motivaatioista. Joku haluaa oman "15 minutes of famen", joku haluaa sosiaalisen median kautta ilmaista itseään. Joku haluaa löytää kavereita tai seurustelusuhteita. Joku haluaa urkkia. Joku haluaa muuten vaan viihdykettä. Internetin ja sosiaalisen median kasvuluvut ovatkin nousseet jo ymmärtämättömiin lukuihin. Muistaakseni jos Facebook olisi maa, olisi se maailman toiseksi tai kolmanneksi suurin. Ynnä muuta.
Kävin tänään katsomassa viestejä linkedinissä ja mietin onko siitäkään enää itselle samaa iloa kuin joitakin vuosia sitten. Verkosto on iso, ydinporukkaan tulee pidettyä yhteyttä muiden kanavien kautta ja enää ei ole niin dramaattista seurata kuka käy omilla sivuilla.
Päivittäisen meilirumban ja klikkailusuman päälle tunnen enemminkin kulttuurin vajetta ja nälkää - livenä. Pari viikkoa sitten olin konsertissa ja tänään menen myös musiikin pariin. Jotenkin kaipaa nyt sitä, että joku oikeasti esittää jotain tai että itse osallistuu johonkin oikeaan.
