Syksy tuli ja pimeä. Joka vuosi tähän aikaan mietin miten hoitaisin olohuoneen valaistuksen. Katossa on kaksi lamppupistoketta, erilaiset tietysti. Toinen sokeripalalla, toinen töpselllä. Jotain välikappaleita kuulemma on, joilla saisi molempiin sähköpistokkeet.
Etsin jo kesällä lamppua, jonka voisi laittaa töpselillä kattoon. Löysin vain kupuja ja piuhoja. Stockmannin myyjä sanoi, että se on "ihan helppo koota". Mutta en minä halua mitään koota. Antakaa lamppu jossa on piuha valmiina. Miksi kaikki pitäisi osata tehdä itse. Sitten löysin lamppuja, joissa on niitä piuhoja, mutta ne piuhat on aina kaksi metriä pitkiä. Miten sen piuhan tunkee niin, että lamppu on katossa eikä lattianrajassa. Pitäisikö se piuha osata leikata ja sitten asentaa töpseliin uudestaan? Viimeisin ostos on ollut katon ja lattian puolivälissä nyt puoli vuotta. Ehkä ensi vuonna taas projekti kehittyy jollain konstilla.
lauantai 25. syyskuuta 2010
sunnuntai 5. syyskuuta 2010
Mun koti on mun mielestä yhtä lähellä
Moi kaverit. Suunniteltiin pikkujoulujen järjestämistä mun luokse. Aloitte vihjailla, että kun mä asun niin kaukana niin pitää ehkä tulla omalla autolla. Rupesin oikein miettimään että kaukana mistä? Mikä on Helsingin tai pääkaupunkiseudun henkinen keskipiste, josta lasketaan mikä on "kaukana"?
Entinen esimies 15 vuoden takaa asui Keravalla ja sanoi, että oman pihan pitää olla niin iso, että siellä pystyy liikkumaan kalsarit jalassa.
Oppilaitoksen proffa sanoi, että hän ei ymmärrä kuka haluaa asua nollakehän pohjoispuolella. Nollakehä viittasi Länsiväylä-Itäväylä-linjaan, jonka alapuolelle sopivasti jää Helsingin keskustan Stockmann.
Sitten on nämä uudisraivaajat, jotka kulkevat Kirkkonummelta tai Nurmijärveltä Helsinkiin töihin ja käyttävät tonneja vuodessa matkustamiseen.
Nykyinen oma koti on ihanin koti ikinä. Pihalla on joskus ollut citykani, lavoille pääsee sopivasti motaria pitkin ja kauppa on kävelymatkan päässä. Pidentyneestä työmatkasta yritän olla nurisematta koska työpäivän jälkeen pääsee maailman parhaaseen paikkaan. Varsovassa asuin keskustassa ja pidin myös siitä asumisesta, kahvilaan pääsi kävellen puiston läpi ja tanssikouluun oli 3 minuuttia. Mutta Suomessa onkin omat harrastukset, arvostukset, tarpeet.
Tulin siihen lopputulokseen, että matka mulle on ihan yhtä pitkä matka kuin multa kaverille. Että siitä vaan autoon tai bussiin tai taksiin hopi hopi.
hanna
Entinen esimies 15 vuoden takaa asui Keravalla ja sanoi, että oman pihan pitää olla niin iso, että siellä pystyy liikkumaan kalsarit jalassa.
Oppilaitoksen proffa sanoi, että hän ei ymmärrä kuka haluaa asua nollakehän pohjoispuolella. Nollakehä viittasi Länsiväylä-Itäväylä-linjaan, jonka alapuolelle sopivasti jää Helsingin keskustan Stockmann.
Sitten on nämä uudisraivaajat, jotka kulkevat Kirkkonummelta tai Nurmijärveltä Helsinkiin töihin ja käyttävät tonneja vuodessa matkustamiseen.
Nykyinen oma koti on ihanin koti ikinä. Pihalla on joskus ollut citykani, lavoille pääsee sopivasti motaria pitkin ja kauppa on kävelymatkan päässä. Pidentyneestä työmatkasta yritän olla nurisematta koska työpäivän jälkeen pääsee maailman parhaaseen paikkaan. Varsovassa asuin keskustassa ja pidin myös siitä asumisesta, kahvilaan pääsi kävellen puiston läpi ja tanssikouluun oli 3 minuuttia. Mutta Suomessa onkin omat harrastukset, arvostukset, tarpeet.
Tulin siihen lopputulokseen, että matka mulle on ihan yhtä pitkä matka kuin multa kaverille. Että siitä vaan autoon tai bussiin tai taksiin hopi hopi.
hanna
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)