AFK

Opin tänään uutta. Kavereiden keskuudessa tutut lyhenteet EVVK ja KVG ovat olleet hupikäytössä jo aikapäiviä. LOL auttoi pröystäilemään vakuuttavasti sosiaalisen median tuntemisesta. Mutta että AFK?
Away-from-keyboard tulee yleistymään kuluttajan käyttötottumusten ja teknologian kehityksen myötä. Syy miksi sanomalehtiä edelleen luetaan paperiversiona on esimerkiksi se, että se on käyttöliittymältään (fyysisenä laitteena) helppo kuljettaa mukana, helppo levittää pöydälle kahvikupin ääreen, helppo käyttää ja helppo heittää pois (tai kierrättää). Tähän on tulossa iso muutos. Markkinoilla on jo laitteita (Applen iPad), jotka ovat pöydälle laitettavia suurehkoja kosketusnäyttöisiä ruutuja. Näillä ruuduilla sanomalehti näkyy jo isompana, sivuja pystyy kääntämään hipaisemalla ruutua ja näppäimistö ei ole kahvikupin tiellä. Näppäimistön katoamista ennustavat myös uudet kameravemputtimet. Esimerkiksi Google testaa ja tarjoaa Goggles-applikaatiota, jossa voit kuvan perusteella löytää tietoa kohteesta. Google Goggles auttaa jo paikantamaan rakennuksia, maiseman tai taidetta. Autot, ruoka ja eläimet ovat vielä vaiheessa. Mutta ei liene kauaa kunnes koululaiset oppivat metsässä kasveja ja puita osoittelemalla niitä kännykällään. Kuin Liisa uudessa ihmemaassa. Oikea ja digitaalinen elämä kohtaavat. Molemmat ihmeitä täynnä.

Kevät tuo maalarin, muurarin ja lisää palveluiden käyttöä

Keskustelimme palvelujohtamisen koulutuksessa Tropicanan appelsiinimehusta. Aitoa, laadukasta, hinta noin kolminkertainen tavalliseen verrattuna. Miksi se on nopeasti noussut yhdeksi Suomen suosituimmista appelsiinimehuista? Päädyimme siihen, että vaikka mehu on kallista, sen maku on niin paljon parempaa, että ihmiset ovat valmiita maksamaan enemmän. Vaikka joisivatkin sitten mehua harvemmin.
Mietin omia kulutustottumuksiani. Jos käyn kahvilassa, suosin kahvilaa, jossa on miellyttävä ympäristö, kiva sijainti ja hyvää kahvia. Jos käyn tansseissa, valitsen paikan, jossa soittaa Suomen paras tanssiorkesteri. Jos kerran vuodessa lähden hierojalle, en valitse urheiluhierojaa vaan jonkun tarpeeksi eksoottisen span, jossa hintaan kuuluu laventelintuoksu ja meren kohina taustalla. Tykkään myös käydä Stockan herkussa ostamassa ruokaa. Mikä näitä valintoja minun mielestäni yhdistää? Kokonaisvaltainen elämys ja hyvä palvelu.
En ole optimaalinen asiakas koska käytän palveluja harvoin. Mutta olen potentiaalinen: jos minut saa käyttämään palvelua useammin olen valinnoille jo valmiiksi uskollinen. Kaitpa ongelma onkin se miten minut asiakkaana saisi useammin paikalle. Keksin tähän yhden luonnollisen keinon. Kaverini kertoi vihaavansa maaliskuun pakkasaamuja kun saa vielä pukea ylleen 60 denierin sukkahousut. Ratkaisu on siis kevät. Elämisen fokus siirtyy pakkasesta, lumitöistä ja sukkahousuista helpompaan mahdollisuuteen käydä ulkona ja käyttää eri palveluja. Valoisat illat innostavat kahville, lavoille ja ulkoilemaan. Kesälavojen ja terassien aukeamiseen on yksi kuukausi, täältä tullaan. Onnea myös muille palvelualoille kevään kynnyksellä.

Design-Helsinki

Löysin Lippupalvelusta viime jouluna esitteen, joka kertoi Helsinki Design Districtistä. Siis mistä? Helsinki
Design District on Punavuoressa oleva alue, joka muodostaa 25 kadun ja 180 jäsenen pohjalta luovan designin ja citykulttuurin kehdon. Alueelta löytyy gallerioita, liikkeitä, design studioita, baareja ja kahviloita.

Hävetti kun en ollut aiemmin tajunnut, ymmärtänyt, nähnyt, kuullut, että tämä kokonaisuus on brändätty ja muodostanut aivan uudenlaisen, ihmisiä yhdistävän keskittymän. Mitä kauemmaksi ydinkeskustasta muuttaa, sitä vähemmän tulee käytyä omassa kotikaupungissa tutustumassa sen kulttuuriin. Päätin tehdä itsestäni turistin ja vietin pari tuntia Punavuoressa. Löysin minnaparikat, tiiavanhatapiot ja paolasuhoset.

Koin todellisen ahaa-elämyksen siitä miksi Helsinki on valittu vuoden 2012 design-pääkaupungiksi. Syynä eivät ole ainoastaan legendaariset Iittala, Marimekko ja Artek – vaan design, joka syntyy uuden sukupolven herättämänä jokapäiväiseen elämään käyttöesineiden, rakennusten, taiteen ja ilmiöiden kautta. Joulukalenteri on nykyisin design-esine, samoin kuin saunan kiuas. Suomalainen eksoottisuus on purrut myös maailmalla ja ammattilaiset mieltävät Helsingin persoonallisemmaksi kuin Tukholman. Lukiessani lehdistä suunnittelijoiden kommentteja helsinkiläisestä kaupunkikulttuurista ylpeys kasvoi rinnassa. Me olemme rohkeampia kuin ruotsalaiset.

Kierroksen jälkeen istuin kahvilassa ja kuuntelin naapuripöydässä istuvien valokuvaajien keskustelua. He olivat ”synnyttämässä aivan uudenlaista kulttuuria”. En tiedä mitä kulttuuria, mutta näiltä luovilta ammattilaisilta ei puuttunut itsetuntoa tai innostusta.

Opin designin lisäksi sen, että omaa reviiriään tulisi varjella paremmin. Katselemalla, kuuntelemalla, ymmärtämällä, päivittämällä omia tietoja itselle tärkeästä aiheesta. Päätin tehdä lomamatkan Helsinkiin, jotta näkisin enemmän ja saisin lisää inspiraatiota, joka löytyy todella läheltä.