Juhlava vaalisunnuntai

Juhlallinen sunnuntai. Tämän vuotiset eduskuntavaalit ovat historialliset. Eivät vain kisan tiukkuudessa vaan siinä minkälaista linjaa Suomi jatkossa haluaa toteuttaa ja miten kansainväliset tapahtumat ja Suomen rooli maailmalla korostuu kotimaisessa politiikassa. Juhlistaakseni tätä tärkeää tapahtumaa laitoin huulipunaa ja mekon päälle ja lähdin äänestämään. Juhlalliseen päivään kuuluvat myös virpojat. Jo nyt ovella on käynyt ennätysmäinen lauma lapsia, hyvin varustautuneena ja loitsut oppineena. Vanhempia on ollut vaihtelevasti taustalla lungisti hengessä mukana. Voiko virpojien määrä olla suoraan verrannollinen Suomen talouden tilanteeseen? Ovatko virpojat positiivinen merkki siitä, että suomalaiset uskovat tulevaisuuteen ja lähtevät positiivisella fiiliksellä naapuriinkin jakamaan (pääsiäis)iloa? Ainakin yksi asia on varma, kevät tulee vihdoin ja lämpötilat kohoavat. Ensimmäisiä päiviä, jolloin ulkona voi olla ilman toppatakkia ja pipoa. Hyvää kevätiloa siitäkin. Nyt pitää mennä, ovikello soi. Mukavia vaalivalvojaisia kaikille.

Kuka on oikea idoli?

Seuraan mielelläni American Idolia. Kilpailijat ovat loistavia. Jokainen jäljellä oleva ansaitsisi voittaa. Jokainen osaa todella laulaa. Voittaminen lienee kiinni esiintymisestä, heittäytymiskyvystä, karismasta, lauluvalinnoista. Seurasin Idolin dramaattista pudotusjaksoa, jossa ennakkosuosikki Casey yllättäen joutui pudotusuhan alle. Tuomarit olivat ällikällä lyötyjä ja haukkoivat henkeään. Prosessi oli selvä: Caseyn tulee laulaa valitsemansa kappale, jonka aikana tuomarit voivat päättää käyttävätkö ns villin kortin hänen pelastamisekseen. Tämän karsinnan tuloksena oli tarkoitus tietää 10 parhaan joukko sekä sen kautta kuka lähtee American Idolin kesäturneelle. Casey oli näin ollen putoamassa kymmenen joukosta. Tilanne oli dramaattinen ja mitä tapahtui seuraavaksi oli täysi kaaos. Caseyn laulettua noin kymmenen sekuntia hänet keskeytettiin. Tuomaristo viittoili, kaikille oli epäselvää mitä tapahtuu. Tuomariston viesti oli kuitenkin selvä: emme tarvitse laulua, tunnemme sinut Casey, haluamme sinut jatkoon. Yleisö räjähti. Casey ei vielä ymmärtänyt pääsyä jatkoon, muut osallistujat kyynelehtivät sohvalla. Kohta tuli myös toinen päätös - kaikki 11 mukana olevaa pääsevät konserttikiertueelle. Mietin tuomariston päätöstä ja olin heistä jopa ylpeä. Jatkoon päättämisen lisäksi heillä oli mielestäni toinenkin oikea veto: keskeyttää esitys koska tunne Caseyn osaamisesta ja potentiaalista oli niin vahva. Tuomaristo ei halunnut laittaa Caseytä väärään tilanteeseen, jossa hän olisi saattanut jopa epäonnistua kovan paineen alla. Mikä olisi silloin ollut ratkaisu? Ihailin tuomaristoa ja heidän inhimillistä ja nopeaa tilannetajuaan. Mikä jäi epäselväksi oli se miksi Casey joutui pudotukseen. Eikö kansa ymmärtänyt? Otetaanko lahjakkain itsestäänselvyytenä? Onko ilmassa samaa uskalluksen puutetta kuin Adam Lambertin jäätyä aikoinaan kakkoseksi? Kuka olisi oikeasti oikea idoli?