Kaavoihinsa kangistunut perjantaijumppaaja kävi tutulla jumppasalilla. Vastassa oli tosin yllätys sillä Finnbodyn logot olivat muuttuneet Elixiaksi ja respassa uudet kasvot. Reaktio oli perjantai-illalle tyypillinen - hämmennyksen, väsymyksen ja höyrypäisyyden välimaastoa, sopiva kokonaisuus muutosvastarintaa. Juuri nyt en jaksa mitään muutoksia, uusia brändejä enkä keskusteluja, haluan vain 17:15 alkaavan bodypumppiin ja sen jälkeen ruokakaupan kautta kotiin.
Käytiin seuraavanlainen keskustelu:
Jumppaaja (hämmentyneenä): 10-kerran korttini on mennyt umpeen. Haluaisin ostaa uuden.
Ohjaaja (pirteänä): Emme enää myy 10-kerran kortteja. Voit hankkia nyt jäsenyyden.
Jumppaaja (höyrypäisenä): Pitäisikö minun siis neuvotella jäsenyydestä, tulla jonkinlaiseen päätökseen, hankkia jäsenkortit ja ehtiä 12 minuutin kuluttua alkavaan jumppaan?
Ohjaaja (pirteänä): Voit ostaa myös kertakortin. 16 euroa.
Jumppaaja (väsyneenä): Kiitos, jos jätän sittenkin väliin.
Olin jo lähdössä ruokakauppaan, mutta minut ohjattiin myyntimiehelle. Myyntimiehen tilannetaju oli kohtalaisen täydellinen. Minuutin neuvonpidon jälkeen pääsin maksutta jumppaan ja sovimme, että hän soittaa minulle erikseen jäsentarjouksesta.
Koko pumppi menikin jotenkin väsyneenä ja ajatukset näissä keskusteluissa. Miten tyypillinen muutoksenhallintacase. Kun muistaisi aina ensireaktion vaikutuksen muutokseen ja suunnitelman siitä miten joku saadaan mukaan näkemällä omat hyödyt. Ehkä minäkin innostun jäsenyydestä kun tuli tuollainen positiivinen päätös perjantaille.
