Kävin pitkästä aikaa teatterissa ja pakotin kaverit mukaan. Pahoittelut. Olin varannut liput musiikkinäytelmään ja odotin Gershwin-tyylisiä musikaalisäveliä sekä Suomi-iskelmää höystettynä uudemmalla popilla. Kattia kanssa. Näytelmä oli täynnä ahdistusta, tuskaa ja yksinäisyttä. Musiikki oli teeman mukaan tuotettu. Mietin koko näytelmän ajan miksi minä olen täällä ja miksi en ymmärrä tästä huumorista ollenkaan. Lopulta näytelmän koko juju meni niin korniksi, että se oli lopulta se juttu.
Yhden kaverin mukaan esitys jäi lopulta plussan puolelle koska "kaksi näyttelijää oli hyviä, tekniikka toimi, valaistus toimi, paikka toimi". Ja sainhan toiselta kaverilta kolmella eurolla ostetun cd-levyn, jolta voin kuunnella tuskaisaa musiikkia jälkikäteen ja muistella elämystä.
Näytelmän big picture oli kuitenkin aika normaali: älä jää yksin, yhteisössä on parempi olla ja elää.
